Juhlaluento 2022

Aloitin vuonna 2021 Tampereen yliopiston sosiaalipsykologian professuurissa, minkä kunniaksi pidin juhlaluennon toissaviikolla juhlasalissa ja jo kesällä nauhoitettuna versiona (nähtävissä YouTubessa
https://www.tuni.fi/fi/ajankohtaista/nelli-hankonen-motivoimisen-ja-motivoitumisen-sosiaalipsykologiaa).

Ryhmäni on tutkinut useita erilaisia teemoja, mutta juhlaluennon aiheeksi valitsin motivaation ja motivoimisen – sekä toisten että itsensä motivoimisen.

Jos haluat luennon slidet, lähetä minulle sähköpostia, etunimi.sukunimi@tuni.fi!

Kuusi syytä, miksi rokotteiden suojatehosta kerrottava avoimesti

(Huom. teksti on kirjoitettu aiemmin syksyllä)

Tämä ei ole tutkimukseen perustuva vaan näppituntuma: Monella rokotetulla Suomessa tuntuu olevan käsitys, että tupla-annos suojaa kaikelta koronaan liittyvältä. Vaikka rokotus on erittäin hyvä suoja vakavaa tautia kohtaan, varsinkin deltavariantin osalta se ei yhtä hyvin suojaa infektiolta ja oireiselta taudilta (vaikka näiden todennäköisyys on tietysti merkittävästi alempi kuin rokottamattomilla!).

Olen ehdottanut, että väestölle viestittäisiin selkeästi, että tuplarokotus* ei ole 100% tehokas suoja kaikkea koronaa liittyvää vastaan, vaan kuvattaisiin harmaan sävyt avoimesti.

Minulta on kysytty, eikö tällainen lähestymistapa vähentäisi rokottautumisintoa. En usko: Hyvin monessa Euroopan maassa on saatu rokotusluvut korkeiksi, vaikka samalla on suositeltu tai edellytetty suojatoimia kuten maskeja myös rokotetuilta. Kyllä ihmiset ymmärtävät.

Suomalaiset ovat koulutettua ja fiksua porukkaa. Esimerkiksi punkkirokotteen osalta ihmiset ovat ymmärtäneet, että se suojaa puutiaisaivokuumetta vastaan mutta ei borrelioosia vastaan, ja että siksi borrelioosin torjumiseksi edelleen kannattaa riskialueilla liikkuessa käyttää punkeilta suojaavia vaatteita ja tehdä punkkisyyni jälkeenpäin.

Jos viesti on yksinkertaistetun mustavalkoinen, koronarokote suojaa ja “tuo vapautuksen”, niin epäröivä voi alkaa ihmetellä, kun näkee tiedon, että rokotettukin on saattanut joutua sairaalaan. ”Eikö rokotteen pitänyt suojata?”

Miksi yksinkertaistetun kuvan viestimisen sijasta kannattaa kertoa puutteistakin? Tässä tärkeimpiä.

Jos viestinnässä korostetaan rokotuksen yksioikoista tehoa…

  1. …. luottamus voi vähetä.
    Tanskassa ajatellaan: Trust public with the harsh truths. Ihmiset eivät joudu paniikin valtaan, vaikka heille kerrotaan harmaan sävyt. Epämääräisyys voi vähentää luottamusta.

“Authorities that distrust the population also downplay negative or complicated facts. Rather than explaining emerging evidence of, say, waning immunity or new variants, paternalistic authorities resort to vague reassurances. Our research shows that vagueness inhibits vaccine acceptance and decreases trust in authorities (M. B. Petersen et al. Proc. Natl Acad. Sci. USA 118, e2024597118; 2021).

Upholding trust is key: it is the best predictor of vaccine acceptance and an antidote to misinformation. Danish health authorities talked clearly about severe, potentially fatal, side effects when they suspended the use of specific vaccines, even though the side effects are extremely rare. My research and others’ shows that this decision — with explicit descriptions of trade-offs and efficacy — did not harm overall support for vaccination or trust in health authorities (K. M. Sønderskov et al. Dan. Med. J. 68, A03210292; 2021).

https://www.nature.com/articles/d41586-021-02758-2

  1. …rokotetut voivat vähentää varovaisuutta käyttäytymisessään ja levittää koronaa

    Elokuisessa Nature-artikkelissa todetaan, että deltavariantti saattaa leviätä rokotetuissa nopeammin kuin muut variantit.
    Toki on myös tietoa, että rokotettujen tartuttavuus kestää paljon lyhemmän aikaa kuin rokottamattomien.“The bottom line is, this can happen — it can be true that vaccinated people can spread the virus. But we do not yet know what their relative role in overall community spread is”, ja tämä epätietoisuus askarruttaa myös (otan mielelläni vastaan päivitettyä tietoa aiheesta!).

    Tämä yhdistettynä testimahdollisuuksien vähenemiseen Suomessa voi johtaa siihen, että rokotetusta väestöstä välittyy virusta riskiryhmiin. Rokotettuja ei enää kehoteta oireisenakaan testiin, ellei ole varmistettua koronatapausaltistusta. Näin moni jää epätietoisuuteen ja ketjut voivat ”karata”.

Vaikka tartuttavuus vähenee rokotteiden myötä, niin myös CDC sanoo sivuillaan:
“The risk for SARS-CoV-2 infection in fully vaccinated people cannot be completely eliminated as long as there is continued community transmission of the virus. Early data suggest infections in fully vaccinated persons are more commonly observed with the Delta variant than with other SARS-CoV-2 variants. However, data show fully vaccinated persons are less likely than unvaccinated persons to acquire SARS-CoV-2, and infections with the Delta variant in fully vaccinated persons are associated with less severe clinical outcomes.”
“On kuitenkin hyvä muistaa, että rokotus ei aina estä tartuntoja kokonaan”, todetaan myös THL:n kesäkuisessa tiedotteessa.

  1. …rokotetut eivät muista tai tajua suojata rokotettuja riskiryhmäläisiä heitä tavatessaan

    vaikka myös THL edelleen näin suosittelee.
    Kukaan ei halua viedä hoitokotiin isovanhemmille koronatartuntaa.
  2. …rokotusvastainen propaganda pääsee tekemään tulkintoja rokotettujen sairastumisista ja kuolemista koskevista uutisista ja näin edelleen edistää rokotevastaisuutta.

    Jos rokotuksista on maalattu ruusuinen kuva täyden suojan antajana, disinformaatikot pääsevät sahaamaan ihmisten luottamusta, kun löytyy korkean rokotekattavuuden alueiden sairaalaepidemioita. Harmaan sävyistä selkeästi tiedottamalla ihmiset olisivat ”rokotettuja” näitä virheellisiä vaihtoehtoistulkintoja vastaan.
  3. …rokotetut voivat jälkeenpäin pettyä, kun eivät varoneet ja saivatkin pitkäaikaisen koronataudin.

    Valtaosa long covid -tutkimustiedosta on kerätty rokottamattomilta. Läpäisyinfektioistakin on kuitenkin jäänyt pitkäaikaisoireita. Toivottavasti osoittautuu lisääntyvän tutkimustiedon valossa aiheettomaksi epäillä, että rokotetut voisivat kärsiä laajamittaisesti pitkäaikaisesta koronasta.
  4. …jos kolmas annos päätetään antaa kaikille, osaa hämmästyttää, eikö jos se kaksi annosta riittänytkään.

Tuore upea uutinen (toistaiseksi vasta yhdestä tutkimuksesta) kuuluu, että kolmas rokote (Pfizer) suojaa yli 95% teholla oireista koronatartuntaa vastaan verrattuna kahden annoksen saaneisiin. Kuinka hanakasti ihmiset rientävät ottamaan 3:nnen rokoteannoksen, joka Tanskassa on jo päätetty antaa kaikille, jos heille on annettu kuva että kaksi rokotetta antaa kattavan suojan?

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Kootusti siis – ymmärrän hyvin, että moniselitteisen viestin antamiseen liittyy paljon ihan hyviä epäilyksiä, mutta nämä eri näkökohdat saavat minut kuitenkin puoltamaan avointa, rehellistä viestintää monimutkaisestakin asiasta.

Rokotteet ovat välttämätön ja paras keino ulos pandemiasta, mutta avoimuus eri rokotussuojan tehosta eri vasteita kohtaan lisäisi luottamusta ja auttaisi osaltaan torjumaan epidemian leviämistä.

(Huom. teksti on kirjoitettu aiemmin syksyllä)

Albertan koronasyksy 2021

Suomen rajoitusten nopeatahtista avaamista verrattiin somessa Kanadan Albertan provinssiin. Siellä kehittyi koronatoimien lopettamisen jälkeen ja rokotekattavuuteen luottaen hätätila, kun sairaalahoitoiset covid-19-tapaukset lisääntyivät vauhdilla ja terveydenhuolto ylikuormittui.

Kiinnostuin asiasta, mutta en löytänyt mistään tarkempaa aikajanaa, miten tilanne kehittyi Albertassa. Koostin sellaisen uutislähteistä tähän oheen.

Olen poiminut nuo Albertan sairaalahoitoisten luvut tässä olevasta grafiikasta.

(Suora vertailukelpoisuus sikäli huono, että Albertassa on vain 4.3 miljoonaa asukasta ja varmaankin sairaalahoitoon/teholle pääsyn kriteerit eri jne, mutta ehkä silti suuntaa antavaa).

1.7.21

Maskeja suositellaan enää julkisissa kulkuneuvoissa ja kaupungin tiloissa. Lähde

“On Thursday, Alberta will enter stage three of its reopening plan. Masks will only be required by the provincial government in some instances like public transit and inside city-owned buildings.”

19.7.21

Isot tapahtumat jo sallittu. Ihmisillä ei enää motivaatiota hakea rokotetta, koska on tunnelma ”korona on ohi”. (Rokotekattavuus 59,7%)  Lähde

“As of Monday, 74.8 per cent of those eligible have received one dose of vaccine; 59.7 per cent of those eligible are fully vaccinated.”

However, now that the province has re-opened, indoor gatherings and large-scale events, such as the Calgary Stampede, have been permitted, and Muhajarine said there is little motivation for the unvaccinated.

“It’s a big ask now for people, to ask people to get their first shot or second shot because they feel like we have put COVID-19 behind us.”

69 SAIRAALASSA, 27 ICU=intensive care unit, teho-osasto (Suomessa vastaava n.16.9.: 98, joista tehohoidossa 20)

29.7.21

Altistuneiden karanteeni poistuu, vähennetään jäljitystoimintaa (rokotekatt.64%) Lähde

“Alberta on Wednesday said it is dropping quarantine requirements for close contacts of COVID-19 cases, easing public health measures just as neighboring British Columbia reinstates a mask mandate in one region to tackle surging cases.

Quarantine for close contacts will shift from being mandatory to recommended from Thursday and Alberta is also scaling back contact tracing. The changes come as new cases in the province jump to 194, up from 134 the previous day.

Chief medical officer Deena Hinshaw told a news conference the province needs to scale back the focus on COVID-19 so resources can be deployed to tackle other respiratory illnesses that are likely to climb in the fall.

“COVID is not over, we just need to integrate how we manage it into how we manage other illnesses as well,” she said, while urging Albertans to get vaccinated. So far, 64% of Albertans have had two shots.”

3.8. 76 sairaalassa, 23 ICU

11.8.

Koronatestiin ei pääse ilman lääkärin lähetettä, eristystä suositellaan muttei vaadita, altistuneille ei ilmoiteta altistuksesta.

Pediatrien yhdistys varoittaa, että ilman torjuntatoimia ja seurantaa, epidemia tulee pahenemaan rokottamattomien ja lasten joukossa. Lähde

“from Aug. 16, testing will no longer be routinely available to people with COVID-19 symptoms, unless they are referred by a family physician, or require hospital care. Additionally, isolation will be recommended, but no longer required by law for people who receive a positive COVID-19 test result. Close contacts will no longer be notified by official contact tracers; that responsibility will fall to the patient.

– – -reiterated it was necessary to learn to live with the virus.

Testing every person with a runny nose or sore throat is an extraordinary measure that we cannot sustain, particularly through the respiratory virus season,” she wrote.

Furness said that there’s no suggestion that widespread COVID-19 testing must be maintained forever, but the emerging delta variant, and lack of vaccinations for kids under 12 must be taken into account.

“We need to get our way through this variant and we need to get our kids inoculated,” he said.

“Once we’ve got those two milestones, then I think we can start having conversations about how to move past being worried about COVID.”–

On Monday, the Alberta Medical Association’s Section of Pediatrics sent a letter urging Premier Jason Kenney to delay the changes until 85 per cent of all Albertans had been fully vaccinated. Currently, just under 57 per cent of Albertans are fully vaccinated.

“As we near the start of the school year, a lack of mitigation and monitoring measures will result in a situation where the fourth wave will cause COVID-19 to spread quickly throughout unvaccinated populations and children,” the letter warned.

17.8. 145 sairaalassa, 48 ICU (Suomessa ~vastaava nyt 16.10.: 192, joista tehohoidossa 36)

 

25.8.21

Tutkijat vaativat torjuntatoimia, hallitus ei vielä tee mitään Lähde

“While health officials in British Columbia are taking emergency action as COVID-19 case numbers continue to climb, Alberta has made no changes to its health protocols amid a strengthening fourth wave. – – –

Gasperowicz is calling on the government to bring back some health restrictions to prevent further deaths and severe outcomes or wait for certain metrics to get worse.

Alberta is expected to remove virtually all remaining measures in late September, a delay of the original plan to lift virtually all testing, tracing and isolating measures by Aug. 16.”

1.9.

400 sairaalassa, 116 ICU

 

3.9.21

TORJUNTATOIMIA ALETAAN PALAUTTAMAAN: Maskipakko, baarirajoituksia (rokotekatt.70%). Teho-osastokapasiteetti 95% täynnä. Lähde

Starting Saturday, masks will be required in indoor spaces and licensed establishments will need to end liquor sales at 10 p.m.

Intensive care unit capacity is currently at 95 per cent provincewide and 97 per cent in Edmonton.

“It is clear that we are at risk of exceeding our province’s ICU capacity if we do not make changes to our approach now,” Hinshaw said.

“I wish we didn’t have to do this, but this is not a time for moral judgements — this is a time to get people vaccinated. We have done everything we can,” Kenney claimed, pointing to previous vaccination efforts.

“If you just haven’t gotten around to it, for the love of God please get vaccinated now — and if you do, we will pay you $100.”

But he acknowledged that Alberta’s vaccination rates are about five percentage points below the Canadian average.

“That is why we’re getting hit harder. If the choice is between a sustained crisis in our hospitals or, God forbid, widespread restrictions, which I want to avoid at all costs, or finding some way to get the attention of those vaccine latecomers, we’re going to choose the latter,” said Kenney.

Just over seventy per cent of Albertans 12 and older have received both of their doses of vaccine, and 78.3 per cent have received at least one dose.”

Kuvan lähde ja tarkka kuva CBC:n kotisivuilla.

15.9.

704 sairaalassa, 222 ICU

 

16.9.21

PM pyytää anteeksi, etätyöpakko 2 kk:ksi, käyttöön rokotepassi Lähde

“The leader of the Canadian province of Alberta apologized Wednesday for his handling of the pandemic and said he is reluctantly introducing a vaccine passport and imposing a mandatory work-from-home order two months after lifting nearly all restrictions.

Alberta declared a public health emergency as Premier Jason Kenney said hospitals might run out of beds and staff in intensive care units within 10 days. – –

“The government’s first obligation must be to avoid large numbers of preventable deaths. We must deal with the reality we are facing. We cannot wish it away,” Kenney said.

Lähde:
“If measures are let go of too quickly, and vaccination rates aren’t going up fast enough … you’re giving room for this virus to accelerate if your vaccine coverage isn’t moving up faster than your reopening or easing measures.”

The province, which eased nearly all public health restrictions as part of its July 1 “Open for Summer” plan, is in the national spotlight for its current handling of the fourth wave.

On Wednesday, Premier Jason Kenney apologized to Albertans for his decision to peel back protections. He reintroduced a state of emergency and several public health measures including a vaccine passport and mandatory work-from-home rules, unless an employer determines a physical presence is required. – –

She put it plainly:  “Don’t be complacent.”

“When you don’t have that many cases, the simpler measures such as masking, particularly indoors, spacing and other measures … can be done now to prevent an upsurge that can overwhelm the health system,” she said.

“If you are experiencing these kinds of surges, vaccines won’t be fast enough. You got to add on the additional measures.

 

30.9.

827 sairaalassa, 264 teholla

2.10.21

Yksilöiden vastuuttamiseen nojaavan strategian & rokottamattomien syyttelyn arvellaan lisänneen rokotevastaisuutta entisestään Lähde

“Alberta was reckless in dropping all restrictions and declaring the pandemic over. Jason Kenney infamously declared that we were in the post-pandemic era, that COVID was no longer a risk and basically threw caution to the wind — that was a grave misstep,” he said.

“But what made things much, much worse is the inability to respond to the data that demonstrated a rising number of cases.”

Manitoba has a key difference: it created a vaccine certificate in June, months before other provinces, which pushed its vaccination rate higher.

Alberta resisted implementing a vaccine passport system until late last month, but instead attempted to incentivize vaccination by offering unvaccinated residents $100 and entry into a $1-million draw to get the shot. Both had little impact on vaccine uptake.

“It didn’t increase vaccination, but it also cost us time when there could have been fewer new cases as a result of unvaccinated individuals frequenting indoor public spaces and infecting other people,” said Schwartz. – – –

Wong says the messaging from policymakers and public health officials in the Prairies throughout the pandemic has been one of “individual responsibility” when it comes to following guidelines, getting tested or getting vaccinated.

“Now the narrative is very much pushing the societal blame and anger and frustration away from, frankly, policymakers and toward people who are unvaccinated,” Wong said. In his view, the “shifting of blame” may have further increased vaccine hesitancy.

“Even when the whole healthcare system is literally collapsing you’re just not going to get any kind of buy-in at a societal level anymore to actually care.”

“This is not a pandemic of the unvaccinated, this affects absolutely everybody — it’s everybody whose surgeries are cancelled, and who won’t have access to urgent surgeries if they get into an accident, or if their appendix bursts or if they have an aneurysm,” Schwartz said.

*************

5.10.21

Testaus-jäljitys tuodaan takaisin kouluun, 2x/vko kotitestit koululaisille  Lähde

“The Alberta government is bringing back contact tracing in schools and plans to provide rapid testing kits to help parents in outbreak areas test their children twice a week at home.

Education Minister Adriana LaGrange announced Tuesday that schools will start notifying close contacts of students who were infectious at school.

The shift comes with the province in the midst of a deadly fourth wave of COVID-19 that has overwhelmed the province’s hospitals and ICUs and forced the government to accept medical help from the Canadian Armed Forces, the Red Cross and other provinces.”

Tilanne 15.10.

Edelleen n. 1000 sairaalapotilasta, edelleen useita suojatoimia, mm. pakolliset maskit Lähde

  • “16 new deaths reported Friday.
  • Alberta reported 1,051 new cases of COVID-19 on Friday out of 14,054 tests.
  • The total number of active cases in Alberta is 12,978.
  • The positivity rate was 7.5 per cent.
  • There were 1,000 people being treated for COVID in hospital. Of those, 229 were in ICU.
  • Alberta is reporting an R-value below 1. The R-value is the average number of COVID-19 infections transmitted by each diagnosed case.”

Maskipakko

“Masks are mandatory:

  • in all indoor public spaces, workplaces and places of worship, including eligible businesses that implement the Restriction Exemption Program
  • for employees in all indoor work settings, except while alone in work station
  • for all students in Grades 4 and up, plus staff and teachers in all grades”

****************************************************************

VERTAILUA

(Vertailujen kalenteriajankohdat eri: Suomen epidemia ja toimet n. 2 kk jäljessä) 

Suomen kannalta positiivisia eroja:

  • ”Alkupäivinä” eli 19.7. Albertassa oli n. 7%-yksikköä matalampi rokotekattavuus yli 12-vuotiaissa kuin Suomessa 25.9. (59,7% vs. 66.7), tosin jo 29.7. 66% albertalaisista oli 2 annosta. Onko rokotekattavuudella alussa väliä, jos se ei nouse?
  • Albertassa koronapassi käyttöön vasta syyskuussa jo julistetun hätätilan ollessa päällä, Suomessa jo lokakuussa 16.10. (MUTTA huom. alaviite*)
  • Maskipakkoa lievennettiin jo 1.7., Suomessa puolestaan aavistuksen myöhemmässä rokotekattavuuden vaiheessa

Suomen kannalta epäedullisia eroja/yhtäläisyyksiä: 

  • Karanteeni- ja jäljityskäytännöissä Albertassa tehtiin muutoksia vasta myöhemmin
  • 16.8. Albertassakin lopetettiin testaus ja vain lääkärin arviolla pääsi testiin
  • Myös Suomessa mediassa on ollut paljon rokottamattomien syyllistämiseen liittyvää puhetta, vrt tulkinta siitä että Albertassa se vähensi rokoteintoa entisestään. Riskinä on, että tarvittavia toimia ei oteta käyttöön, kun kaikki keskittyvät rokottamattomien haukkumiseen, rokotetut eivät tajua itsekin voivansa levittää virusta oireettomana ja rokottamattomia ei enää kiinnosta panostaa yhteiseen hyvään kaiken kielteisen huomion jälkeen.

* Missä määrin Suomen koronapassi eroaa Albertassa käyttöön otetusta? Albertan passi ilmeisesti koskee ravintoloita, yökerhoja, kasinoja, konsertteja ja kuntosaleja kaikkina aikoina vuorokaudesta, mutta toimintaa voi jatkaa myös ilman passia rajoituksin. Rajoitukset näyttäisivät olevan paljon tiukempia kuin Suomessa: yksityiset kokoontumiset ilman rokotusta on kielletty ja rokotuksen kanssa alle 10. Ravintolassa saa tavata ilman rokotusta, jos 1/3 kapasiteetista ja saa istua vain perheen kanssa.  https://www.alberta.ca/covid-19-public-health-actions.aspx
Koronapassinkin lisäksi on pakolliset maskit. (Kiitos Kaisa Sauriolle tarkistuksista!)

Koronakriisin loppukiri: Mikä on kansan mentaliteetti?

Suomi on ollut kärkimaita koronan torjunnassa. Määrätietoisesti on pystytty pitämään paitsi infektiomäärät ja kuolemat vähäisinä, myös epidemian hallintakeinojen sosiaaliset vaikutukset suhteellisen pieninä. Mutta mitä nyt tapahtuu? Sairaanhoitopiireistä kuuluu hätähuutoja: Sairaalat pullistelevat koronapotilaita ja muiden sairauksien hoitoa joudutaan lykkäämään. Tuoreessa ECDC:n kartassa Suomi hohkaa punaisena lähes ainoana läntisen Euroopan maana.

Alun perin hallitus aikoi keventää rajoituksia vasta kun ”kun 80–90 prosenttia vähintään 12-vuotiaista on rokotettu kahteen kertaan”, mutta purkikin niitä nopeammin, mistä nyt ollaan huolissaan paitsi Suomessa, myös Euroopan tartuntatautivirastossa.

Mitä voitaisiin nyt tehdä? Joitain ideoita.

1.Infotaan kansaa selkeästi, että korona ei ohi ja varotoimia edelleen tarvitaan: Nyansoitu näkökulma

Poliitikot halusivat valaa toiveikkuutta kansaan, ja mahdollisesti myös edistää rokottautumista lupaamalla rokotteen tuoma vapaus: ”Kun olet rokotettu, sinä voit taas elää, käydä kahvilassa, jättää maskin kotiin”. Varotoimia poistettiin.

Mutta: Rokotetut voivat myös saada tartunnan ja osaltaan levittää koronavirusta. Ei ole mitään käyttäytymistietoon perustuvaa syytä olettaa, että ihmisten rokoteinto hiipuisi, jos heille kerrotaan rehellisesti, että suoja ei ole sataprosenttinen ja silti se on välttämätön epidemiasta ulospääsyyn, ja että muita keinoja kannattaa yhä käyttää kattavuuden nousua odottaessa.

Kun yhteiskuntaa nyt huoletta avataan ja suosituksia poistetaan, se vähentää rokoteintoa paljon enemmän, koska se antaa viestin, että vaara on jo ohi.

Rokotetut eivät myöskään olisi pettyneet, että heidän rokottautumistaan ei välittömästi palkita täydellä vapaudella. Asian voi selittää – ohjeiden perusteleminen on yksi toimivan koronaviestinnän kulmakivistä.

Valtaosalla ihmisistä on kapasiteettia selitettäessä ymmärtää koronatorjunnan ns. reikäjuustomalli eli sen, että epidemian hillitsemiseen tarvitaan monia toisiaan täydentäviä keinoja.

Valtaosassa Keski-Euroopan maita on rokotteiden lisäksi ollut ja vieläkin on käytössä laaja kirjo keinoja rokotteiden tuomaa suojaa täydentämässä – aivan kuin ECDC ja WHO suosittavat. Italiassa maskeja käytetään edelleen sisätiloissa. Saksan ja Ranskan pikkukoululaisetkin ovat käyttäneet pitkään maskeja pitääkseen epidemian hallinnassa.

Norjassa koululaiset ovat testanneet itse itseänsä luokissa, ja Tanskassa massiivisen koronatestausjärjestelmän ansiosta pääsee helposti testeihin mm. kouluissa ja kadunkulmissa. Testimahdollisuuden avulla ihmiset pysyvät kartalla siitä, onko heillä koronainfektio (myös rokotettuna!), ja voivatko he siis liikkua vapaasti vaikka katsomaan mummoa hoitokotiin vai kannattaako hetkeksi eristäytyä sairastamaan (oireetonkin) infektio kotiin, jotta eivät pahenna tilannetta.

Tanskan mallin kehittäjä onkin korostanut, että kansalaiset ovat fiksuja ja hallinnon tulisi luottaa kansalaisiin. Epätoivo ja pelokkuus yksinään ovat huonoja, mutta sokean sinisilmäisen itsevarmuuden ruokkiminen ei myöskään toimi. Tanskan hallinnossa pyrittiinkin tasapainottelemaan näillä, luomalla ”optimistisen ahdistuksen tunnelmaa”: Kansalaisille tulisi lujittaa käsitystä, että tulemme kyllä saamaan tämän taudin hallintaan, mutta että siihen tarvitaan jokaisen valppautta ja varovaisuutta.

 

2.Valppauden ylläpito vs. pyyhkeen heittäminen kehään?

Tulevaisuuden visio siitä, että kaikki tulevat saamaan covidin ennen pitkää (”jokainen suomalainen – nyt tai viiden vuoden päästä”) voi pahimmillaan luoda tappiomielialaa tai ”hällä väliä”-tunnelmaa, ja johtaa liian monia ihmisiä luopumaan varotoimista kerralla niin, että epidemia leviää väestössä nopeasti ja läpäisyinfektiot lisääntyvät kuormittaen terveydenhuollon kantokykyä. Varokeinoja kuitenkin edelleen tarvitaan tällä rokotekattavuudella.

Tulevaisuuden vision nyansoiminen sillä toiveikkuudella, että on mahdollista, että viiden vuoden sisällä meillä on jo parempia rokotteita, toimivampia lääkkeitä hoitaa covidia, opimme ennaltaehkäisemään longcovid infektiovaiheessa, voisi ehkäistä hällä väliä -tunnelmaa. Vielä ei kannata luovuttaa, eikä ainakaan juuri tällä hetkellä, kun sairaanhoidon kapasiteetti on ylikuormittumassa koronapotilaista.

Konsensusta ei ole siitä, kuinka vakava ja pitkäaikainen ja miten hyvin hoidettavissa longcovid on aikuisilla ja lapsilla, mutta on konsensus, että siitä ei vielä tiedetä tarpeeksi, jotta voitaisiin sanoa mitään. Ikäviä uutisia tihkuu mm. Iso-Britanniasta, jossa longcovid-potilaat alkavat rasittaa terveydenhuoltoa ja Israelista, jossa lasten longcovid mietityttää. Tämäkin on yksi hyvä syy ponnekkaasti torjua koronan leviämistä vielä tässä vaiheessa, kunnes toivottavasti pian saamme varmuuden siitä, että longcovid ei ole niin vaarallinen tai pitkäkestoinen niin suurelle osuudelle kuin nyt osa tutkijoista pelkää.

Syksyn alussa HS linjasi: ”jokaisen pitää itse päättää, että nyt on turvallista elää enemmän. Korona loppuu siinä vaiheessa, kun kukin meistä itse päättää lakata pelkäämästä”. Emme koskaan tule tietämään, kuinka monta tartuntaketjua on jatkunut tai yltynyt sen vuoksi, että rokotteen 100%-tehoon uskova rokotettu on löysästi eläessään levittänyt eteenpäin oireetonta koronaa, peläten vähemmän. Kuinkahan paljon tällaiset hyvää tarkoittavat tsemppaukset ovat nurinkurisesti johtaneet siihen, että rokotetutkin ovat osaltaan pahentaneet epidemiaa?

Olisiko Suomessakin ”optimistinen ahdistus”, tai toiveikas varovaisuus on paras väestön mentaliteetti kriisin loppuvaiheen hallintaan, jotta mopo ei lähde käsistä?

Meidän pitäisi korjata joidenkin kansalaisten mustavalkoisia virhekäsityksiä, että rokotetun ei tarvitse enää varoa, koska “rokotus tarjoaa täyden suojan”. (Tämä mustavalkokäsitys liittyy myös yksilökeskeiseen harhaan epidemiasuojautumisessa.)

Kanta-Hämeen keskussairaalan työntekijä (kahdesta rokoteannoksesta huolimatta) levitti koronaa tietämättään osastolla, ja se johti 17 ihmisen kuolemaan.  “Kaksi rokoteannosta saatuasi olet itse erinomaisessa suojassa vakavalta taudilta, mutta huonolla tuurilla voit välittää virusta eteenpäin”, sanoo em. jutussa Hanna Nohynek. Kuinka moni meistä rokotetuista pitää tätä mielessään tavatessaan ihmisiä?

Aika näyttää, oliko WHO väärässä varoittaessaan maita liian pikaisista covid-avaamisista ja että olisi ”epidemiologista tyhmyyttä” antaa ihmisten saada covid-19-tartunta pikemmin kuin myöhemmin.

Epidemian hallinta on taloudellisesti perusteltua ja yleisesti kannatettujen arvojen mukaista.

(Teksti jatkuu kuvan alla.)

Kuva: Rapsu valppaana.

3.Auttamismotiiviin vetoaminen: ”Rokotteen ottaminen on helppo keino auttaa.”

Sekä muita riskiryhmässä olevia että terveydenhuoltojärjestelmää.

Lähes miljoona suomalaista aikuista on ilman koronarokotetta. Syitä on moninaisia. Joukossa on niitä, joiden on hankala varata aika rokotteen ottamiseen tai siellä käymiseen, tai kokemus siitä, että elämässä on suurempiakin ongelmia kuin koronariski (tätä on monen keskiluokkaisen vaikea ymmärtää). Tähän joukkoon kuuluu todennäköisesti ihmisiä, jotka eivät ole juurikaan huolissaan muistakaan terveysriskeistä, eivätkä välitä turvavöistä tai pyöräilykypärästä. Näihin todennäköisesti ei vetoa viesti ”ota rokote vähentääksesi omaa riskiä”. Yksi tehokas viesti pandemian aikana on ollut muiden auttamiseen vetoaminen. Tätä kannattaisi kokeilla rokotteessakin, yksilöllisen riskin sijasta.

Toisaalta – monet ihmiset eivät seuraa mediaa, vaan näkevät ihmisten elävän normaalisti, huomaavat laajan maskisuosituksen poistuvan, ja toteavat, että ”aha, korona on ohi”.

Onneksi koronapassikäytännöt tulevat antamaan lisäkannustinta hakea rokote.

Kyse ei ole vain motivaatiosta, vaan tärkeää on yksinkertaisesti rokotteen helppo saatavuus.

Mutta parhaiten varmasti ECDC:n tuore raportti rokotekattavuuden nostosta sekä THL:n vastaava tarjoaa tuoreimman ymmärryksen tästä aiheesta. Uusi Seelanti on myös käyttänyt mielikuvituksellisia, positiivisen kautta lähteviä rokotetempauksia ja saanut rokotekattavuuden käsittämättömällä vauhdilla ylös. Siellä ei lähdetty syyllistämisstrategialla tai oman riskin vähentämiseen vedoten, vaan pääministeri Ardern pyysi suojaamaan lapsia: ”Jos et halua ottaa rokotetta itsesi vuoksi, tee se lastemme vuoksi.”  (”There’s a whole group of children that cannot be vaccinated right now. They’re not eligible and yet we are increasingly seeing Covid-19 reach our children. Now unless every adult who’s eligible to be vaccinated is, they risk passing it on to a child. So if you don’t feel like doing it for yourself, do it for our kids.”)

Sosiaalipsykologiset tutkimukset osoittavatkin, että ihmiset mieluummin myöntyvät normivetoomuksiin, kun niissä myös muistutetaan yhteisestä tärkeästä tavoitteesta. Rokotteen hakemisen kehystäminen “meidän kaikkien yhteiseksi ponnisteluksi” (mitä se todella onkin!) voi lisätä motivaatiota ja vähentää painostuksen tunnetta (painostuksen tunne voi vähentää kiinnostusta toimia pyyntöjen mukaisesti).

4.Kevyet keinot ehkäistä epidemian leviämistä laajemmin käyttöön – kansalla kyllä valmiutta tähän

Valitettavasti ei ole tiedossani mitään kansainvälistä rekisteriä, josta tämä varmistaa, mutta vaikutelmani on, että Suomi on tällä hetkellä suhteellisen alhaisen rokotekattavuuden tilanteessa vähentänyt ja vähentämässä koronan suojatoimia pikaisemmassa aikataulussa kuin suuri osa läntisen Euroopan maista, Englanti poislukien. Monissa maissa näillä helpoilla keinoilla on pidetty epidemiaa hallinnassa ja sairaanhoitoa kuormittumatta monissa maissa. Suhteellisen kevyitä, helppoja keinoja ovat esimerkiksi maskien ja FFP2-suojainten käyttö (esim. Saksa), ilmanpuhdistuksen tehostaminen ja tuulettamisen hyödyistä informoiminen, matalan kynnyksen testien käyttö.

Maskien käyttö kouluissa osoitettiin tehokkaaksi amerikkalaisdatassa:
”Niissä kunnissa (counties) joissa otettiin käyttöön lähiopetus tai hybridiopetus ILMAN maskeja, kuolemien määrä alkoi nopeasti lisääntyä 3-5 viikkoa koulujen avaamisen jälkeen.- – –Tulos myös viittasi siihen, että kun koulut eivät edellytä henkilökunnalta maskinkäyttöä, koronatapausten määrän kasvuvauhti kiihtyy kahden viikon viiveellä”.

Mutta missä määrin amerikkalaistulokset ovat yleistettävissä tilanteeseen, jossa Suomessa oletettavasti valtaosa kouluhenkilöstöstä (ja vanhemmista lapsistakin) on rokotettu? Ja toisaalta huomioiden koronavarianttina oleva delta, joka on herkemmin leviävä? Tärkein johtopäätös kuitenkin pitänee: maskit ovat omiaan estämään tartuntoja kouluolosuhteissa. Kouluissa on suuri joukko rokottamattomia lapsia.

HUS-alueen ohjeen mukaan jopa 1.luokkalaisista lähtien ” Koulun tai yleisen epidemiatilanteen merkittävästi vaikeutuessa voidaan kuitenkin ottaa käyttöön kunnan päätöksellä”, ja ”Kasvomaskit voidaan ottaa käyttöön myös kerhotoiminnassa”, ja päätös voidaan tehdä myös koulukohtaisesti.

”Kaikkien osapuolten yhteinen tahtotila on turvata lasten lähiopetus – – maskeja voidaan käyttää niissä kouluissa tai niillä alueilla, joissa se katsotaan lasten kannalta välttämättömäksi ja oikeasuhtaiseksi toimenpiteeksi”, sanoo toimialajohtaja Jari Petäjä HUSin Lasten ja nuorten sairauksien tulosyksiköstä

Uusimpien tutkimusten mukaan noin puolet lapsista sairastaa koronan oireettomana. Maskit on siksikin järkevä varokeino estää uusia tartuntaryppäitä, kun lapsia ei enää kevyin perustein testata.

Belgialaistutkimuksessa lapsiin korona tarttui yhtä lailla kuin opettajiin ja vanhempiin, ja suurin osa tartunnoista lähti kouluista. THL:n mukaan kouluissa tauti ei leviä, ja toivon THL:n olevan oikeassa, vaikka pelkään, että nämä kansainvälisesti havaitut ilmiöt tulevat toistumaan Suomessa.

Tartunnanjäljityksestä kirjoittaa Pekka Nuorti Lääkärilehdessä: ”Kun koronarajoituksia on purettu, deltamuunnos on edennyt laajasta rokotuskattavuudesta huolimatta ja ylittänyt tartunnanjäljityksen kapasiteetin monissa maissa. Meillä epidemia vaikutti jo tasaantuneen, mutta tartuntojen ilmaantuvuus rokottamattomien joukossa on jälleen kasvussa.

Monille kansalaisille on muodostunut mielikuva, että koronaa ei enää torjuta – näinhän ei ole. Esimerkiksi kun THL päivitti maskisuositusta, uutisoinnissa olisi kannattanut painottaa sitä, että maskiohjeistus alueellistuu, ja tulee työpaikkakohtaiseksi – nyt kansalle jäi vain mieleen väärää mielikuvaa antava ”laaja maskisuositus poistuu”. Suuri osa sairaanhoitopiireistä pitää edelleen voimassa maskisuositusta. On fiksua hillitä epidemiaa paikallisesti, mutta kansalaisille pitäisi olla selvää, mistä tarkistaa itseä koskeva suositus.

(Teksti jatkuu kuvan alla.)

Lopuksi

Jaksavatko sitten ihmiset koronan torjuntaa, vai ovatko he lopen väsyneitä? Suomesta on väestöä edustavaa dataa sekä toukokuulta (CitizenShield-hankkeen aineisto n=2000) että syyskuulta (Valtioneuvoston Kansalaispulssi-kysely n=1000), joissa valtaosa vastaajista piti tarpeellisena suojata itseään ja muita koronavirukselta myös kahden rokotteen jälkeen mm. sosiaalisen etäisyyden ja maskien avulla. Data indikoi, että kaikki ihmiset eivät suinkaan olleet väsyneitä kaikkiin suojatoimiin. Tältäkin kannalta sääli, että niitä kiirehdittiin poistamaan etuajassa.

Suojatoimissa on paljon harmaan sävyjä, ei ole kysymys ”Rajoitusten poisto vs. rajoitusten käyttö”—dikotomiasta. Koronakeskustelussa on esiintynyt läjä muitakin laiskan ajattelun virheitä, näistä kirjoitamme CitizenShield-hankkeen sivuilla lisää.

Näitä yleisiä virhekäsityksiä voi purkaa selkeällä viestinnällä ja ikävienkin faktojen kertomisella – myös ne harmaan sävyt. ”Trust people with the hard truths”, sanoo Tanskan viestintästrategi Mikael Bang Pedersen.

Tuskin kukaan haluaa palata raskaisiin rajoituksiin ja sulkuihin, ja siksi kannattaisi käyttää helppoja keinoja torjua epidemia. Suomalaiset haluavat pysyä koronatorjunnan kärkimaana. Toivottavasti ei ole liian myöhäistä saada nyt laukkaamaan lähtenyt epidemia kuriin.

 

Jäävätkö käyttäytymistieteet lääketieteen alle myös pandemiassa?

Suomen tiedeakatemioiden puheenjohtaja (HS 24.9.) totesi pandemian kukistuvan vain tutkimustiedolla. Olen tismalleen samaa mieltä! On syytä kuitenkin huomauttaa vakavasta epätasapainosta tutkimusalojen välillä: Kesän lopussa oli meneillään pandemiaan liittyviä rekisteröityjä lääketutkimuksia lähes tuhat, kun taas rekisteröityjä käyttäytymis-, ympäristö-, yhteisö- tai systeemisiä interventiotutkimuksia vain piskuiset kuusi. Jälkimmäisen kaltaiset tutkimukset auttaisivat ymmärtämään, millä keinoin saada ihmiset paremmin toimimaan suositusten mukaisesti silloin, kun yhteiskunnan laajat sulut eivät ole mahdollisia – esimerkiksi etäisyyden pitämisen, käsien puhdistamisen ja kasvomaskien käytön osalta. 

Tämä epäsuhta ei koske vain koronakriisiä: Esimerkiksi ei-tarttuvien tautien kuten syövän osalta käyttäytyminen vaikuttaa yli 40%:iin tapauksista, mutta käyttäytymiseen liittyvän ennaltaehkäisyn keinojen tutkimus saa alle 5% tutkimusrahoituksesta Iso-Britannian syöpätutkimusinstituutin mukaan. Johtava lääketieteen lehti Lancet peräänkuulutti jo v. 2018 pääkirjoituksessaan ”biolääketieteellisen kuplan puhkaisemista” ja preventiiviseen tutkimukseen aiempaa suurempaa panostamista. On siis yleistä, ettei käyttäytymis-, ympäristö-, sosiaalisen ja systeemien tutkimuksen hyötyä terveysongelmien ratkaisemisessa tunnisteta.  

Lääke- ja rokotetutkimukset ovat kullanarvoisia, mutta käyttäytymistieteellisen preventiotutkimuksen piskuista siivua voisi edes hieman kasvattaa.

Tehokkaimmat vaikuttamisen keinot suunnitellaan huomioimaan järjestelmän eri toimijat niin yksilö-, yhteisö- kuin väestötasolla, yksittäiset temput eivät yksinään kanna pitkälle. Suomen harvat aiheeseen perehtyneet käyttäytymistieteilijät haluavat suoltaa ideoita tehokkaista vaikuttamiskeinoista, mutta ilman konkreettisia rahallisia panostuksia tämän alan koulutukseen tai tutkimukseen se on haastavaa. 

On tehtävä ero havainnoivan ja interventio-tutkimuksen välillä: Kyllä useat käyttäytymis- ja yhteiskuntatieteelliset hankkeet ovat Suomessakin saaneet rahoitusta koronapandemian vaikutusten tutkimiseen, ja osa jopa sen aiheuttamiin haittavaikutuksiin kohdistuvaan interventiotutkimukseen. Mutta tietääkseni ei preventiiviseen tutkimukseen ainakaan – toistaiseksi. (Omakin kontribuutio on jäänyt tällaisten tutkimuskatsausten tasolle valitettavasti.)

Olisin iloissani, jos kuulisin Suomessa olevan meneillään olevista interventiotutkimuksista siitä, millaisin keinoin tehokkaimmin viestitään tai tutkien kehitetään tai vertaillaan keinoja vaikuttaa suositusten noudattamiseen!

WHO on korostanut käyttäytymisen ymmärtämisen hyötyä pandemian torjunnassa: Heidän kehittämällään työkalulla voi tunnistaa motiiveja, esteitä, väärinymmärryksiä ja useita muita (sosiaali)psykologisia tekijöitä, joita voi hyödyntää viestinnän kohdentamisessa.

Uusi BESSI-yhteistyö (Behavioural, Environmental, Social and Systems Interventions (for pandemic preparedness)) tulee järjestämään kiinnostavia tapahtumia ja evidenssikoonteja aiheen tiimoilta: “Suppression of epidemics cannot rely solely on the hope of effective vaccines and/or medical treatment: we need a “Plan B” of effective behavioural, environmental, social and systems interventions (BESSI) to reduce transmission.

Tutustu lisää täältä!
https://www.bessi-collab.net/about-us

Miten saada yleisötapahtumien järjestäjät auttamaan koronatorjunnassa?

Olin parissa taidenäyttelyssä, jossa hoidettiin eri tavoin yleisön turvallisuudesta huolehtiminen. Toinen paikoista mahdollisti yleisön sellaisen toiminnan, että paikalla on riski tulla viruslingoksi. Kysyin lipunmyynnistä, miksei kukaan ensimmäiseen 40 minuuttiin tullut muistuttelemaan jonoon turvavälin pitämisestä. Edessämme ja takanamme oli seurueita, joissa yskittiin ja köhittiin (ei hihaan eikä nenäliinaan), ja turvaväleistä muistuttaminen oli meistä itsestämme kiinni.

Koronaturvallisten ympäristöjen luominen vaatii käyttäytymisen muokkaamista, jota ei täysin voi jättää yksilöiden vastuulle tai THL:n sinänsä selkeiden, yksilöille suunnattujen julisteiden tai mainosten varaan. Avainasemassa ihmisten käyttäytymiseen vaikuttamisessa ovat myös ne organisaatiot, jotka järjestävät yleisötapahtumia.

Lipunmyyjä sanoi, että he ovat kyllä välillä käyneet muistuttamassa turvaväleistä, mutta ihmiset eivät välttämättä tottele, ja vaikutti sen vuoksi lannistuneelta. Toista aaltoa ei voida välttää, jos tapahtumajärjestäjät suhtautuvat löperösti velvollisuuteensa suitsia ihmisiä oikeaan toimintaan.

Tässä joitain ideoita.

  • Ongelma 1. Yrittäjillä ja tapahtumajärjestäjillä on harhakuvitelma, että jämäkkä ja vastuullinen suhtautuminen viruksen leviämisen torjuntaan olisi asiakkaiden mielestä noloa tai turhaa tai karkottaisi heitä.

Ratkaisuidea: Nyt tulee aktiivisesti luoda käsitystä siitä, että koronavirukseen vakavasti suhtautuvat yrittäjät ja tapahtumajärjestäjät ovat fiksuja, luotettavia ja osaltaan kantavat vastuunsa siitä, että toista aaltoa ei synny ja yhteiskunta joudu taas sulkutilaan. Esim. THL:n mainoksiin voisi lisätä tällaista maine- ja mielikuvaviestintää, eli organisaatioita ei motivoitaisi pelkällä informaatiolla tai toimintasuosituksilla, vaan vedottaisiin myös yrityskuvaan. Harva yrityksistä tai toimijoista haluaisi näyttäytyä munattomana, tulevana viruslinkona, ja ehkä lakkaisi pelkäämästä jämäkkää asiakkaiden opastamista?

  • Ongelma 2. Yksittäiset tapahtumajärjestäjät suhtautuvat löperösti virukseen eikä motivaatio riitä vastuulliseen toimintaan.

Ratkaisuidea: Tapahtumajärjestäjille luodaan selkeät velvoittavat ohjeet, miten toimia, ja näiden rikkomisesta voi seurata sakko tai toimintakielto.

  • Ongelma 3. Tapahtumajärjestäjät ovat motivoituneita, mutta eivät tiedä, miten motivoida asiakkaita, esimerkiksi turvaväleistä muistuttaessa tai yskimishygienaan puuttumisesta. Haluttomuus puuttua lisääntyy, kun pelkkä tiedon toitottaminen huomataan tehottomaksi.

Ratkaisuidea: Yleensä perustelujen antaminen ja myötätunnon osoittaminen yhdistettynä konkreettisiin ohjeisiin on tehokkaampaa kuin pelkkä ”pitäkäähän turvavälejä”-huutelu. Kootaan parhaat käytännöt -checklista, jossa tapahtumajärjestäjät voivat omiin turvallisuussuunnitelmiinsa poimia ideoita, miten asiakaspalvelijat voivat viestiä turvaohjeita. Esimerkiksi:

  • ”Hyvä yleisö! Varmasti moni teistä tietääkin, että xx% koronaa sairastavista on oireettomia ja korona tarttuu ihan hengitysilman välityksellä. Joten pyytäisinkin teitä nyt suojelemaan itseänne ja toisianne pitämällä mielellään 2 metrin väli toisiin seurueisiin – kiitos kun teette yhteistyötä!”, tai
  • ”On mahdollista, että useammalla meistä täällä olijoista on oireeton korona, joten siksi pyytäisin teitä pitämään 1-2 välin toisiin ihmisiin. Kiitos paljon!”, tai
  • ”Haluaisimme pitää Suomen talouden pyörät jatkossakin pyörimässä, ja tämän paikan avoimena, joten vältetään viruslinkoilua ja pidetään etäisyyttä muihin ihmisiin! Kiitos paljon!”, tai
  • “Kukaanhan ei tietystikään tykkää tästä, mutta koronan takia joudun pyytämään ja kiittämään, jos jaksatte toimia kuin jokaisella täällä olisi korona eli pitää seurueittain turvaväliä ja yskiä allergisenkin aivastuksen hihaan!”tai
  • ”Meillä käy asiakkaina paljon riskiryhmäläisiä, ja jotta he jatkossakin uskaltaisivat käydä täällä, pyytäisin kaikkia toimimaan ikään kuin teillä olisi oireeton korona. Eli pienetkin yskäisyt kannattaa kohdistaa hihaan, ja pitäkää etäisyyttä muihin ihmisiin. Suurkiitos!”

Tämä toisi vähän lihaa luitten ympärille tämänhetkisten ”yski oikein” ja ”pidä turvaväliä” –kylttien päälle (joiden vaikutus on selvästi laantunut). Tapahtumissa on mitä parhain tilaisuus myös valistaa kansalaisia, monelle kansalaiselle on varmastikin epäselvää, MITEN korona leviää aerosoliteitse, ja kuinka suuri osa tartuttajista ei lainkaan tiedä omasta tartunnastaan (oireettoman tartunnan osuus).

Näiden taudin tartuntamekanismien selkeä ja kärsivällinen selittäminen auttaisi ihmisiä ymmärtämään toimintaohjeiden perusteet: miksi meidän kaikkien tulisi toimia, kuin itsellä olisi virus. Voisimmeko tehostaa tätä terveyskasvatusta valjastamalla yleisötapahtumien järjestäjät mukaan tekemään tätä valistustyötä – kaikki kansalaiset kun eivät kuuntele STM:n tiedotustilaisuuksia tai lue lehdistä tartuntamekanismeja selostavia tekstejä.

***

Vaikuttava viestintä toki vaatisi selvittämistä ja tutkimista, mitkä ne todelliset toiminnan esteet ovat – nämä kolme ongelmaa ja ratkaisuehdotusta nyt kuitenkin hihasta heitettynä yhden keskustelun ja siitä tulleiden aivoitusten jälkeen. Kuulen mielelläni palautetta ja lisäideoita!

Ps. Psykologia-lehti julkaisee pian juttumme käyttäytymistieteen annista koronaviruksen torjunnassa. Tähän liittyen olemme julkaisseet osan siitä blogina: 12 viestintäperiaatetta ihmisten motivoimiseksi ja sitouttamiseksi koronaohjeiden noudattamiseen. Mikään yksittäinen viestintätyyli ei tietenkään saa 100%a ihmisistä kuin taikaiskusta noudattamaan ohjeita, mutta useiden tutkimusten mukaan tietyillä viestintäperiaatteilla saa kuitenkin nostettua ohjeita noudattavan porukan osuutta. Näitä ideoita voisivat ehkä myös tapahtumajärjestäjät hyödyntää!

Vaatiiko asiakonflikti tunnekonfliktia

Julkisen keskustelun tyyli: Asiakonflikti on tärkeää, mutta vaatiiko se tunnekonfliktia?

Yhteiskunnallinen dialogi on aina keskeistä osana demokraattisia yhteiskuntia. On tärkeää, että eri näkökulmia esitetään ja haastetaan julkisessa keskustelussa – kriittisen keskustelun kautta saadaan kehitettyä mahdollisimman hyviä ja laadukkaita ratkaisuja.

Ihan sama pointti kuin tieteessä – asia-argumentteja tarkastellaan ja hypoteeseja yritetään todistaa vääräksi.

Mutta vaatiiko kansalaisyhteiskunnassa asioiden kriittinen tarkastelu ja haastaminen välttämättä tunnepitoista, vihamielistä sävyä?

Kansalaisyhteiskunnan keskustelu on tärkeää, ja aiemman sijaan – torien ja sanomalehtien – se nykyään sijoittuu myös sosiaaliseen mediaan. On jo monesti todettu, että kasvoton some voi tuottaa enemmän tunnepitoista ja aggressiivista ilmaisua – tähän on monta sosiaalipsykologistakin syytä (esim. on hankalampi ilmaista epävarmuutta ja lieventäviä eleitä tekstikommunikaatiossa).

Jos oikeasti halutaan OPPIA toisilta, ja kehittää omaa ajatteluaan ja parantaa asioita, riitely ei välttämättä ole kaikkein paras lähtökohta kuuntelemiselle ja dialogin luomiselle. Miksi samastamme asiakonfliktin ja tunnekonfliktin?

Demokratialle keskeistä on se, miten vuorovaikutamme toistemme kanssa. Sillä, että asioista riidellään hirveän tunteellisesti ja loukkaavasti, on ainakin kaksi ikävää sivuvaikutusta demokratiankin kannalta:

  1. Ihmiset poteroituvat puolustamaan omaa kantaansa ja yhteisen oppimisen mahdollisuudet vähenevät. Keskinäisen ymmärryksen mahdollisuudet vähenevät.
  2. Aggressiivinen ja pelottelua sisältävä tyyli voi vähentää osallistumisaktiivisuutta: osa ihmisistä vähin äänin sulkeutuu pois keskustelusta, koska kaikilla meillä ei ole resursseja ja valmiutta kokea vihamielissävytteistä keskustelua innostavana.

Meidän tulisi edistää sitä, että kansalaiset ymmärtävät toistensa näkökulmia.

Ihmisillä on paljon kognitiivisia sekä ryhmäjäsenyyden tuottamia vääristymiä, jotka altistavat sille, ettemme kuuntele vastapuoleksi leimattua. Sosiaalipsykologi Jonathan Haidt kiteyttää, etteivät ihmiset suinkaan ole tietoa etsiviä olentoja, vaan sosiaalisia olentoja, jotka ryhmissä sekaantuvat kilpailuihin ja konflikteihin – mutta kun meidät laitetaan oikeisiin olosuhteisiin ja instituutioihin, voimme päästä lähemmäksi totuutta. Kuuntelun kautta kuitenkin ymmärtäisimme, mikä johtaa toisen ajattelemaan niin kuin ajattelee.

Hyödyllinen perususkomus julkisessa keskustelussa olisikin nöyryys: ehkä en ole oikeassa.

Oman edun vääristymät ovat luonnollisia, ja ne ovat olleet funktionaalisia joissain tilanteissa. Esimerkiksi negatiivisuusvääristymä – ja mikä altistaa myös kielteisten stereotypioiden synnylle – on ollut hyödyllistä ja edistänyt lajin henkiin jäämistä. Oman edun vääristymä auttaa tulemaan toimeen maailmassa, joka on hirvittävän ennustamaton. On pakko olla peukalosääntöjä jotta pystytään navigoimaan. (Toki näitä esteitä voidaan ylittääkin.)

Toinen hyödyllinen perususkomus olisi myös se, että toisella on oikeus omaan mielipiteeseensä ja sen tunnistaminen, että toisen näkökannalle saattaa olla hyviä perusteita, joita en pysty ymmärtämään. Sekin auttaa, että tiedostamme kognitiivisen vahvistusvääristymän olemassaolon: Ehkä itse luen valikoivasti argumentteja ja etsin puolueellisesti tukea vain omalle näkökannalleni?

Entä johtuuko reaktioni siitä, että koen jonkin uhkaksi? Uhkahavainnon pohjalta helpompi on hyökätä tai kieltää toisen näkökulma – mutta tarvitseeko tilanne tai toisen kommentti tulkita uhkana?

Vaikka ihmiset helposti poteroituvat, ja joskus nousee esiin ihmisten ikävämmät puolet, niin lajityypillistä ja luonnollista toisaalta on myös yhteistyökyky. Jos ihmiset laitetaan oikeisiin olosuhteisiin, he voivat ylittää nämä eri lauma-ajattelu- ja muut harhat. Esimerkiksi tiede instituutiona on siitä loistava, että yksilölliset ja sosiaaliset harhat on helpompi peitota.

(Edellä mainittu ei kuitenkaan tarkoita, etteikö tiedonkin pohjalta tehty päätöksenteko aina olisi poliittista. Mutta tiedonhankinnan ja ratkaisujen kehittämisen ei lähtökohtaisesti tarvitse olla harhaisesti virittynyttä ja lauma-ajatteluun tukeutuvaa.)

 

Suomen tulevaisuus koronan jälkeen? Pohdintoja Kultaranta-keskustelujen alla

Miltä yhteiskunta näyttää kriisin jälkeen? 

Koronakriisin jälkeen mietitään, miten rakennetaan Suomea, yhteisöllisyyttä ja ennaltaehkäistään mahdollisia ennakoitavia – ja ennakoimattomissa olevia ongelmia. Tämä on massiivinen kenttä, ja nostan seuraavassa esiin vain joitain sosiaalipsykologin mieleen ponnahtavia seikkoja.

Vaalitaan Suomen vahvuuksia

Suomessa on ollut monia yhteiskunnallista resilienssiä lisääviä ja vahvistavia tekijöitä verrattuna moniin maihin. Näitä kannattaa vaalia jatkossakin.

  1. Tasa-arvo ja suvaitsevaisuus

Esimerkiksi Etelä-Koreassa tartunnat meinasivat lähteä käsistä, koska yksi keskeinen paikka olivat homobaarit.Ihmiset pelkäsivät mennä testeihin, koska pelkäsivät homofobian takia menettävänsä työpaikkansa. Toinen esimerkki: newyorkilaisella vähätuloisella tarjoilijalla ei ole varaa jäädä kotiin sairastamaan palkatta, saati mennä ilman sairausvakuutusta hoidattamaan sairauttaan. Täällä Suomessa kaikilla on säälliset elinolot, mikä auttaa estämään epidemiaa ja myös sen sosiaalisesti eriarvoistavia seurauksia.

Kriisi tuo siis näkyviin, että vähemmistöryhmien ja köyhien oikeuksien suojelu kantaa tällaisissa kriiseissä, joissa yhteisön jäsenten keskinäisriippuvuus tulee selkeällä tavalla esiin.

Lopulta on siis myös jokaisen etu, että Suomessa on turvaverkot syrjintää vastaan ja jokaisen meistä toimeentulon takaamiseksi.

Luultavasti vastaava yhteisöön satsaaminen ja kaikista huolehtiminen vahvistaa myös toisenlaisia kriisejä vastaan.

 

2. Luottamus yhteiskuntaan ja vähäinen korruptio

Suomessa on erittäin vahva luottamus yhteiskunnallisiin instituutioihin ja myös vallanpitäjiin. Meillä on kaikilla suhteellisen korkea peruskoulutuksen taso, ymmärrämme mitä on meneillään, ja seuraamme uutisia sanomalehdistä ja muusta mediasta, johon myös luotamme.

Verrattuna useimpiin muihin maihin, Suomessa ihmiset luottavat viranomaisiin ja siihen, että nämä ajattelevat kaikkien parasta. Suomessa valtaosa uskoo, että julkishallinnossa pyritään löytämään järkevimmät keinot pikemminkin kuin ajamaan omia etujaan. Tämä ei ole vain kansalaisten havainto: Suomi on myös monesti monipuolisin mittarein rankattu maailman vähiten korruptoituneeksi maaksi.

Päätöksentekijät perustelevat päätöksensä ja kunnioittavat erimielisiä. Kuka tahansa voi lähettää pääministerille kirjelmän, jossa haastaa hallitusta, ilman pelkoa seuraamuksista – tämä ei ole arkipäivää monissa maissa! Tätä pitää vaalia.

 

3. Luottamus toisiin ihmisiin

Sosiaalipsykologian emeritusprofessori Klaus Helkama on tutkimuksissaan havainnut, että luottamus ennustaa kansallista kilpailukykyä – sekä viranomaisiin kohdistuva luottamus, ja erityisen hyvin nimenomaan luottamus toisiin ihmisiin. Luottamus merkitsee siis myös sitä, että toiset oletetaan hyväntahtoisiksi (European Social Surveyn luottamusta kartoittava kysymys on “useimmat ihmiset yrittävät olla avuliaita”) ja vastaavasti siis ollaan itse hyväntahtoisia. Helkama toteaa: “Tämä näkyy sitten siinä, että rajoituksia noudatetaan myös sen takia, että halutaan olla avuliaita toisille ja huolehtia heidän hyvinvoinnistaan – ja tasa-arvoisissa yhteiskunnissa “toisten” piiri on vähän isompi kuin hierarkkisissa.”

Yhteiskunta, jossa ihmiset luottavat toisiinsa, on kriisinkestävämpi. 

Tätä vaalimalla voidaan varautua myös uusiin, tuntemattomiin uhkiin.

Miten voisimme rakentaa vielä vahvempaa suomalaista yhteiskuntaa kriisin jälkeen?

  1. Perusasia: Toimeentulon takaaminen, eriarvoisuuden vähentäminen.

Eri ihmiset tulevat kriisistä ulos todella erilaisin seurauksin: Joidenkin firmat ovat menneet nurin, joillain bisnes kukoistaa. Irtisanomiset vaikuttavat joihinkin aloihin pahasti, toisilla työpaikka turvattu. On tärkeää huolehtia jokaisen toimeentulosta ja turvasta, jottei tämä aiheuta uusia jakolinjoja.

2. Suomalainen hyvinvointivaltio on hirveän myötätuntoinen järjestelmä. Mutta myötätuntoisuuden ja välittämisen pitäisi näkyä myös kohtaamisten tasolla, ei vain näiden sosiaalipoliittisten rakenteiden tasolla.

Yksi keskeinen huoli on kaikkien nuorten kelkassa mukana pysymisestä. On toivottu konkreettisia poliittisia toimia, joilla mahdollistetaan tai jopa velvoitetaan työn tai koulutuksen kautta parempi kiinnittyminen yhteiskuntaan. Tämähän on todella välittävä ja myötätuntoinen tavoite.

Esimerkiksi monet sosiaalityöntekijät ja opettajat tekevät valtavan tärkeää työtä niissä henkilökohtaisissa kohtaamisissa, joissa he voivat valaa uskoa tulevaan, luottamusta nuoreen itseensä ja tukea voimavaroja. Mutta hyödynnetäänkö näiden kohtaamisten potentiaali ihan täysin? Vai kokevatko nuoret, että heitä kytätään tai velvoitetaan, ja sitten menee harmillisesti ihan ohi se hyvinvointivaltion pointti että tässä ollaan oikeasti sun edun asialla? Voisimmeko näissä ruohonjuurikohtaamisissa esimerkiksi työvoimaviranomaisen kanssa vielä paremmin varmistaa sen, että toimenpiteen kohteena oleva kokee tulevansa kuulluksi, että hänen näkökulmansa ymmärretään ja häntä kunnioitetaan, ja häneen uskotaan?

Ammattilaiset tarvitsevat ensinnäkin parempia resursseja jaksaakseen olla myönteisenä tukena – eli ei liian isoja asiakasvyöryjä per ammattilainen –, ja toisekseen myös ihan konkreettisia voimavaralähtöisen motivoinnin taitoja.

Voimavaralähtöisellä vuorovaikutustyylillä on todetusti vaikutusta ihmisen voimaantumiseen, aktivoitumiseen ja motivoitumiseen verrattuna neutraaliin tyyliin. Tämä on todettu monien eri alojen tutkimuksissa, myös sosiaalityöntekijöiden tyylejä verrattaessa. Näitä taitoja voivat ammattilaiset myös oppia.

Meidän pitäisi myös kiinnittää vahvemmin huomiota, mitä asioita työllisyyskursseilla tehdään: Onko niiden sisältö sellaista, että voidaan hyvin perustein uskoa sen johtavan tuloksiin (ns. ohjelmateoria), vai onko sisältö höttöä. Ei riitä, että järjestetään kursseja työttömille – niiden sisällön ja tyylin pitää myös perustua tietoon siitä, mikä parhaiten ihmisiä auttaa.

Suomalaisissa palveluissa tulisi entistä enemmän tarkastella kriittisesti vaikuttavuusnäyttöä eri palveluissa.

 

3.Palveluita ja vertaisryhmiä myös nettiin paremmin saavutettavaksi

Koronakriisin aikana on havaittu, että kansalaisyhteiskunnan toiminta on lähes pysähtynyt, esimerkiksi vertaistukiryhmätoiminta. On oltu myös huolissaan perheiden kriisiytymisestä, viiveellä, ja palveluiden tarpeen piikkiä odotetaan syksyllä.

Kasvokkaispalveluiden tarjontaa ei saa vähentää. Mutta voisiko tätä toimintaa osin siirtää verkkoon, osin tämän hyvin alkaneen korona-digiloikan jälkimainingeissa? Palvelujen suurempi vieminen nettiin lisäisi myös alueellista tasa-arvoa. Nettiverkostot vahvistaisivat Suomen sosiaalisia verkostoja uusien korona-aaltojen ja mahdollisten muiden kriisien varalta.

On jo olemassa hyviä, vaikuttavaksi osoitettuja palveluita ja terapioita digivälitteisesti – ja näitä pitäisi kehittää eteenpäin jatkossa. Esimerkiksi vanhemmuustaitokursseja, joiden on havaittu vähentävän lasten käytöshäiriöitä, voi tuottaa netissä. Tämä on etu myös Suomen välimatkoilla.

Vertaistukea voisi myös pyrkiä mahdollistamaan netin kautta ja löytämään parhaat tavat.

Toki tulee varmistaa digilaitteiden saatavuus ja tasa-arvo sen suhteen, mutta Suomen etuna on jo pitkällä oleva digitalisaatio verrattuna moniin muihin maihin. (Työelämän rakenteenkin takia Suomessa oli parhaat mahdollisuudet siirtyä etätöihin ja vähiten työtuntien vähenemistä.)

Palveluja ja koulutusta voidaan toimittaa suht helposti netitse. Tähän tutkijat mukaan tekemään ja koordinoimaan!

 

4.Puhummeko meistä, vai meistä ja muista, jakolinjoista? Myös puhe tuottaa niitä: Olemmeko matkalla lamaan, vai olemmeko nousemassa yhdessä kriisistä?

On ehdotettu, että kannattaa valaa ihmisiin mieluummin turvallisuuden ja luottamuksen tunnetta, ei pelkoa. Tästä olen täysin samaa mieltä. On muistettava: Ennenkin kriiseistä on noustu. Vaikka sota on hyvin erilainen koettelemus ja tämän metaforan käyttöä on kritisoitu, kansa voi saada ajatuksen tasolla voimaa siitä, että sellaisestakin olemme yhdessä nousseet. Ihmisyhteisöt ovat kautta aikain kohdanneet kriisejä, ja voidaan myös ajatella antifragiliteetin hengessä, että se joka ei tapa, vahvistaa: Kun tällaisia ei-toivottuja koettelemuksia kohdataan, niistä selviytymisessä syntyy myös hyviäkin asioita ja keksintöjä.

5.Yrittäjien kokemus oikeudenmukaisesta kohtelusta

Kokemus epäoikeudenmukaisuudesta on leimannut yrittäjien auttamista 1990-luvun lamassa, ja olisi tärkeä välttää vastaavanlaisen tilanteen syntymistä. Hyödyllistä on myös tiedostaa, että kysymyksessä ole vain jaon lopputulosten oikeudenmukaisuus, vaan myös menettelytapojen, prosessien koettu oikeudenmukaisuus. Menettelytapojen oikeudenmukaisuuden kokemus on vähintään yhtä tärkeää kuin jaon lopputulokset.

Menettelytavat koetaan oikeudenmukaiseksi mm. silloin, kun perusteet ovat läpinäkyvät, puolueellisuutta ei ole, ratkaisuista voi valittaa, ja ne eivät kestä hirveän kauan. Prosessien oikeudenmukaisuus esim. työpaikalla on havaittu olevan yhteydessä stressiin ja sitä kautta jopa sydäntautikuolleisuuteen, eli se miten ihmiset kokevat tulevansa kohdelluksi, on myös ihan elämän ja kuoleman kysymys.

 

6.Absoluuttista tietoa ei ole nyt kellään, lähinnä valistuneita arvauksia – paljon on epävarmuutta.

Ongelmat ovat monitekijäisiä, ratkaisut eivät ole helppoja, ja niitä kannattaa kehittää yhteistoiminnassa. Esimerkiksi mikään edellä mainittu yksittäinen keino ei tietenkään yksin ratkaise Suomen tai hyvinvoinnin suuntaa, vaan monia yhtäaikaisia toimia vaaditaan monella eri saralla. Monet tässä esitetyistä kysymyksistä vaativat tuumausta isolla joukolla ja monet tutkijat ovat lähteneet tätä työtä jo tekemään.

On myös huomautettava, että tieteestä olisi ollut hyötyä etukäteen: Pandemiaan olisi voitu varautua paremmin. Ennaltaehkäisy olisi yleensä halvempaa ja helpompaa kuin jälkien korjaaminen vahingon tapahduttua, mutta näkymättömät uhat ovat aina kovin abstrakteja, ja ennaltaehkäisyn vaikutuksia ei pysty näyttämään yhtä konkreettisesti toteen: “Tämä hyödytti.” Ehkä usko tieteeseen lujittuu tämän prosessin aikana. Tieteellinen prosessi ei ole täydellinen, mutta se on vähiten huono vaihtoehto maailman ongelmien selvittämiseen.

Edit 27.5.2020: Tekstiä on tiivistetty viemällä yksi asiasisältö omaksi blogikseen.

Päätöksentekijä: Älä laske yksittäisten ihmisten rationaalisten päätösten tai vastuullisuuden varaan

Fyysisten kontaktien rajoittaminen on epidemiologien ja terveysviranomaisten mukaan nyt avainasemassa, jotta saisimme suojeltua terveydenhoitojärjestelmää ja vältettyä turhia kuolemia. Akuutissa koronaviruksen kaltaisessa kriisissä valtiovallan tulisikin käyttää selkeää ohjausta.

Suomessa on tehty hyviä päätöksiä isojen tapahtumien rajoittamisesta, koulujen sulkemisesta ja monien muidenkin julkisten palveluiden ja tilojen sulkemisesta.

Silti esimerkiksi kauppakeskuksia ja kauppoja saa pitää auki, baarit ja ravintolat toimivat, ja laskettelu- ja lomakeskuksetkin saivat luvan jäädä auki.

Poliitikot ihmettelevät lehtijutuissa, miksi ihmiset menevät näihin paikkoihin. Mutta moni ihmettelee, miksi poliitikot sallivat paikkojen olla auki.

Pääministeri laskee ihmisten vastuullisuuden varaan: “Vasta jälkikäteen näemme senkin, toimivatko ihmiset riittävästi ohjeiden mukaisesti. Itse haluan ajatella, että suomalaiset ovat vastuullisia ja noudattavat ohjeita ja suosituksia.” Arvostan pääministeriä monella saralla, mutta pelkään pahoin, että tämä luottamus ei perustu tutkimusnäyttöön ihmisten rationaalisuudesta ja kollektiivisesta käyttäytymisestä.

Yhtä huono kuin vastuullisen kuluttajan ideaali ilmastonmuutoksen ratkaisemisessa, on vastuullisen yksilön ideaali tartuntatautien rajoittamisessa. Miksi? Kokosin alle liudan sosiaalipsykologisia ja psykologisia ilmiöitä, jotka selittävät asiaa. Listaa koostaessani olen myös suomentaen soveltanut koronavirustilanteeseen ajatuksia toisesta, sosiaalipsykologian apulaisprofessori Mads Nordmo Arnestadin blogitekstistä ”Bad Psychology: Why Climate Change Won’t Be Solved by Better Decisions at the Supermarket”, jossa perustellaan, miksi ilmastonmuutokseen pitää vaikuttaa korkeamman tason päätöksillä ja ohjauksella sen sijaan, että luotetaan yksittäisten ihmisten järkeviin valintoihin.

Miksi ei riitä, että hallitus antaa suosituksia ja odottaa, että yksilöt tekevät järkevän päätöksen kotiin jäämisestä?

  1. Tieto ei riitä käyttäytymisen muutokseen. Jos julkishallinnon antamat suositukset tehokkaasti ohjaisivat ihmisten käyttäytymistä, meillä olisi vain vähän vähäisestä liikunnasta johtuvia sairauksia tai ravitsemusongelmia.
  2. Vetoavat viestit tavoittavat kansan epätasaisesti. Vaikka osa kansalaisista seuraa tiiviisti sanomalehtien kokoamia koronavirusvinkkejä, Ylen ohjelmia ja viranomaisten sekä ministeröiden tiedotusta suoraankin – ja noudattavatkin ohjeita, osa viis veisaa. Lisäksi epidemian rajoittamisen logiikkaa voi olla myös hankala ymmärtää kollektiivisena yrityksenä eikä vain oman yksittäisen riskin välttämisenä. Väärinymmärryksiäkin tulee helposti, puhumattakaan epäselvän viestin moninaisista tulkinnoista.
    Uuden ilmiön edessä kestää aikaa, ennen kuin viestinnän ammattilaiset pystyvät puskemaan ulos taiten suunniteltuja, helposti ymmärrettäviä valistusviestejä ja levittämään niitä niin, että ne saavuttavat kaikki.
  3. Optimistiset harhat. Tutkimus on osoittanut, että ns. normaaliin psykologiaan kuuluu liuta itseä palvelevia, ”oman edun” harhoja: Kuuluisin näistä on varmasti se, että valtaosa autoilijoista pitää itseään keskimääräistä parempana kuskina. Samalla ihmiset voivat olettaa, että he osaavat välttää vaaroja tai toimia paremmin kuin muut. Ylioptimistiset harhat palvelevat normaalia toimintakykyä, mutta vaaratilanteessa osoittautuvat epätarkoituksenmukaisiksi.
  4. Vastuun hajaantuminen & yhteismaan dilemma. Ongelman ratkaisun vastuu hajaantuu useiden ihmisten välille. Mitä enemmän ihmisiä on mukana, kunkin yksilön suhteellinen vastuun kokemus vähenee. Suomalaisten aikuisten kesken koronaviruksen leviämisen riskin vähentämistoimien 100% vastuu jakautuu noin 3.5 miljoonan ihmisen kesken, kun taas jokainen yksilö on 100%:sti vastuussa omien tarpeidensa ja halujensa toteuttamisesta. Monen kohdalla vaakakupissa painaa enemmän jälkimmäisten täyttäminen kuin yhteisen hyvän eteen toimiminen – varsinkin kun oman toiminnan painoarvo voi tuntua niin vähäiseltä isossa kokonaisuudessa. Seurauksena on ns. yhteismaan dilemma ja tragedia – jokainen yksilö toimii oman intressin mukaan yhteisön intressin sijaan – ja loppujen lopuksi kaikki kärsivät.
  5. Mittakaavan huomiotta jättäminen. Ihmiset havaitsevat ongelmia eri tavalla, eivätkä osaa tajuta ongelman vakavuutta.
  6. Empatialoukku. Kun ihmisiä pyydetään lahjoittamaan rahaa esimerkiksi nälänhädän lievittämiseen, he ovat vähemmän halukkaita antamaan rahaa, mitä enemmän kärsiviä lapsia on. Eli paradoksaalisesti: Mitä isompi ongelman mittakaava on, sitä vähemmän motivoituneita olemme auttamaan.
    Our intuitive-empathic hardware is perfectly designed to elicit heroic efforts to save cute individuals who are similar to us. It is much less adapted to solving global, slow-moving, impersonal and abstract problems, such as climate change. The death of a polar bear is a tragedy—the melting of millions of tons of ice is just a statistic.” (lähde)
    Toisaalta: akuutissa ja nopeasti eskaloituvassa kriisissä empatiaprosessit voivat toimia hieman eri tavalla kuin hitaasti etenevässä ilmastonmuutoksessa.
  7. Sosiaalinen hyväksyttävyys ja eri viiteryhmien eri normit. Me ihmiset haluamme mukautua normeihin ja trendeihin. Eri viiteryhmissä suhtautuminen esimerkiksi koronavirukseen ja ”hyväksyttäviin tapoihin suhtautua” on hyvin erilainen. Harva nuori haluaa olla kaveriporukassaan ainoa, joka yskii oikeaoppisesti hihaan, jos suojaavat, varovaiset käyttäytymismallit on tuomittu epäcooleiksi.
  8. Moraalinen valtuutus. Kun koemme moraalisen hyvänolon tunteen tehtyään hyvän teon, me tunnemme olomme paremmaksi ja sitten seuraavaksi teemme vähemmän hyviä tekoja. Terveyspsykologogiassa näitä kutsutaan myös kompensoiviksi terveyskäyttäytymisiksi: ”Kun kävin aamulla kuntosalilla, niin tänään voin hyvin ottaa pussillisen irtokarkkeja.” Tai: ”Annoin niin ison summan nälkäpäiväkeräykseen, että voin nyt hyvin jättää parkkimaksun maksamatta.” Koronatapauksessa: ”Olen nyt ollut niin monta päivää kotona eristyksissä, että voin hyvin lähteä istumaan ravintolaan hetkeksi.”
  9. “Jos se on sallittua, se on turvallista” -päätelmä. Tämä ei ole psykologian piirissä tutkittu harha, mutta eräs mahdollinen päättelyketju, jota juuri tässä koronakriisissä voi esiintyä – varsinkin sellaisissa maissa, joissa kansalaiset ovat tottuneet valtion vahvaan sääntelyyn ja ohjaukseen (kuten Suomessa). Tutkijaystäväni Venla Bernelius toteaa: “Vaikka viranomaiset kokevat, että heidän pääviestinsä on se, että nyt pitää rajoittaa kontakteja ja ottaa itse vastuuta, monen yksilön tulkinta on kuitenkin se, että hänelle on annettu selkeästi lupa lähteä baariin, hiihtokeskukseen tai muuhun kansankokoukseen, koska sellaisia on annettu järjestää.”

On hurjan (kurjan!) paljon näyttöä ihmisten valintojen epärationaalisuudesta, tiedollisista vääristymistä ja kyvyttömyydestä käsitellä tietoa tehokkaasti. Toki vääristymistä pystyy tulemaan tietoiseksi ja ohittamaan ne, mutta se vaatii tietoa, taitoa ja yritystä. Meillä monella on rajallinen energia käytettävissä harkintaan, ja moni toimii autopilotilla, Arnestad muistuttaa.

Kuten ilmastonmuutoksessa, myös koronaviruksen yhteiskunnallisessa hillitsemisessä on kolme tahoa: Poliitikot, yritykset ja kansalaiset. Poliitikot säätävät lakeja, jotka vaikuttavat yritysten toimintaan. Yritysten täytyy noudattaa näitä – toki he voivat tehdä halutessaan ja pystyessään enemmänkin. Yritysten päätöksiin toki vaikuttaa kuluttajien vaatimukset – esimerkiksi ison ketjun näyttävä kuntosalien sulkeminen voi tuoda hyvää mainetta vastuullisena toimijana alalla, asiakkaiden terveyden suojelijana. Baarien aukipitäminen toisaalta voi myös olla vastausta ”koronahömpötykseen” kyllästyneiden kuluttajien kysyntään (ks. kohta 6 & loppusanat).

Sosiaalipsykologi Arnestadin sanat käyvät yhtä hyvin koronakriisiin kuin ilmastonmuutokseenkin: “But holding the individual consumer responsible is a dangerous fallacy. The climate crisis will never be avoided by the voluntary efforts of five billion powerless, selfish, uninformed and self-centred individuals, who keep fanciful climate karma scorecards and who are not cognitively adapted to the sort of problem-solving required.”

Jos poliitikot haluavat noudattaa terveysviranomaisten linjauksia, heidän tulee tehdä korkeamman rakenteellisen tason päätöksiä, jotka rajaavat ihmisten välisiä fyysisiä kontakteja niin selkeästi ja tehokkaasti kuin vain mahdollista. Yksittäisten ihmisten suostutteluun ja vapaaehtoiseen toimintaan ei kannata nyt nojata.

Jopa yksilön vapauden ideaalin kehdossa, Yhdysvalloissa, on muitta mutkitta määrätty sulkemaan ravintolat ja baarit useassa osavaltiossa.

Määräykset ja rajoitukset tulee perustella kansalaisille

Kun rajoituksiin siirrytään ja ihmisten liikkumisvapautta rajoitetaan, on toki tärkeää samanaikaisesti informoida ja perustella näitä päätöksiä. Psykologian asiantuntijat ovat yhtä mieltä siitä, että voimallisimmin ihmisten käyttäytymiseen voidaan vaikuttaa siten, että säädetään laki ja aletaan sanktioida sen rikkomuksia JA samalla informoidaan ja perustellaan ihmisten määräysten noudattamisen motivaation kasvattamiseksi. Yhtä aikaa siis vaikutetaan sekä ympäristön tuottamiin pakotteisiin että ihmisen asenteiden muutokseen. Näin meneteltiin esimerkiksi turvavöiden käytön yleistymisessä. Ei ihmisillä aina tarvitse ENSIN olla motivaatiota, myös ympäristön ja ohjauksen muutoksilla – yhdistettynä valistukseen – voi yhtäaikaisesti luoda motivaation ja toiminnan.

Epidemian kasvaessa eksponentiaalisesti elämme jo nyt menneisyydessä – nyt tehtävät rajoitukset vaikuttavat vasta 2-3 viikon päästä. Epidemia pitkittyy, mitä kauemmin rajoituksia lykätään. Koko kansan ymmärryksen saavuttaminen ja vapaaehtoinen toiminta voi yksinkertaisesti viedä liian kauan aikaa.

Ei tarvitse ajatella, että valintana on joko autoritäärinen määräily tai ihmisten vapaaehtoisuuteen luottaminen. Hyvin perustellut, yksiselitteiset määräykset ja rajoitukset akuutissa yhdistettynä tehokkaaseen, selkeään perustelevaan viestintään akuutissa kriisissä voivat hyvin olla osa länsimaista liberaalia demokratiaa, myös Suomea.

* * * * * * * *

Tilanne on kuitenkin kaikille uusi, ja on vaikea valita paras toimenpidekokonaisuus tilanteessa, jossa kaikki hoputtavat ratkaisuja. Tsemppiä kaikille, jotka joutuvat punnitsemaan konkreettisia ratkaisuja tässä erittäin kompleksisessa ja nopeasti eskaloituvassa ongelmassa.

***********
Lisäys 21.3.20 klo 19.15:
– Demos Helsingin Lari Hokkanen muistutti hyvästä täsmennyksestä: Kriisiaikana, kun pitää saada *heti* tulosta aikaiseksi, on turha miettiä hienovaraisia tapoja muuttaa käyttäytymistä. Vaikka tässä esitellyt periaatteet sinänsä pätevät myös normaalisti, silloin on pelivaraa enemmän pohtia ei-pakkokeinoja. Näihin käyttäytymistieteillä on myös paljon nykyistä enemmän annettavaa.
– Listaan voisin lisätä vielä psykologisen reaktanssin, eli mutta se pätee kaikkiin vaikuttamisyrityksiin. Kirjoitan tästä joskus myöhemmin oman blogauksensa!

* * * * * * * *

Loppusanat: En ole taloustieteilijä, mutta myös pienyritykset ovat hankalien päätösten edessä, jossa he tavallaan myös kohtaavat yhteismaan dilemman:

”Liikunta-alan yrittäjät peräänkuuluttavat selkeämpää viestiä valtiojohdolta.

– Pelkkä suositus sulkemisesta asettaa yrittäjät moraalia kyseenalaistavaan asemaan. Tässä kamppaillaan oman talouden ja tietyllä tavalla koko elämän puolesta ja yritetään selvitä, Äikäs sanoo.

Hänen mukaansa pk-yrittäjä on aivan erilaisessa asemassa kuin ovensa jo viikko sitten sulkenut markkinajohtaja Elixia.

– Siellä on ihan mieletön pääoma taustalla, ja he selviävät tästä kyllä, mutta pk-yrityksille on annettu paljon vastuuta. Jos sulkemisesta tulee määräys, olemme kaikki samalla viivalla. Nyt viesti jää liian väljäksi.” (Ilta-Sanomat 20.3.20)

Vaikuttavaa interventiotutkimusta tehdään yhteistyössä käytännön kanssa

Ajatteletko, että tieteen ja käytännön sovellusten suhde on seuraavanlainen:

Tieteellinen tutkimus -> tieteelliset löydökset -> soveltaminen käytännön toimintaan (“translaatio”)

Jatko-opintojeni keskivaiheilla luin kirjan, joka viimeistään vakuutti siitä, miksi tutkijoiden pitää olla alusta asti tiiviissä yhteistyössä käytännön toimijoiden kanssa, kun tehdään ongelmia ratkaisevaa interventiotutkimusta. Intervention Mapping -lähestymistavan mukaan interventio-tutkimusprojektia ei voi aloittaa oma lempiteoria edellä, vaan sen mukaan, mi(t)kä teoria(t) on/ovat tarkoituksenmukaista käyttää kuhunkin ongelmaan, kohderyhmään ja kontekstiin – ja sen jälkeen kun on perinpohjaisesti tutustuttu ihmisiin ja käytäntöihin, heidän tarpeisiinsa ja resursseihinsa.

Pidän nykyään niin itsestäänselvänä kohderyhmän osallistamista ja stakeholder-verkoston yhdistämistä tutkimusprojekteihin, että välillä unohdan mainita siitä. Muistan sen aina silloin, kun joku vihjailee tutkimuksen olevan norsunluutornista huutelua, käytännöstä irrallaan. Vaikka kansainvälisistä tutkimuskatsauksista voi saada laajaa ymmärrystä ja suuntaviivoja, tutkijana minun on välttämätöntä viedä tämä käytännön kokeiluiksi ja interventioiksi yhdessä käytännön asiantuntijoiden kanssa. Esimerkiksi valmennusvuorovaikutuksesta en unelmoisi tekeväni konkreettista interventiotutkimusta ilman (a) vankkaa käytännön kokemusta omaavaa tutkimushenkilöstöä ja (b) kentän toimijoiden, ml. valmentajien edustajia.

Ilman tällaista yhteistyötä kehitettävien ratkaisujen hyväksyttävyys, implementoitavuus (toimeenpantavuus) ja siten vaikuttavuus olisi lähtökohtaisesti uhattuna.

Esimerkiksi ammattiin opiskelevien liikuntaa koskevassa Let’s Move It -hankkeessa interventiokokonaisuuden kehittämiseen v. 2013-14 vaikutti suoraan ja välillisesti satoja nuoria, opettajia, muun henkilöstön edustajia ja käytännön toimijoita kentältä.

Sen lisäksi itse Let’s Move It -interventiokokonaisuuden henkeen kuuluu toimenpiteiden osallistavuus, muokkautuvuus ja valinnanvara sen raamien sisällä. Omiin tarpeisiin ja preferensseihin räätälöitävyys (sekä yksilö- että koulutasolla) siis kuuluu sekä opettaja- että oppilas-interventiopaketin periaatteisiin.

Käytännöstä tieteeksi

Entä mitenkäs käytännön toiminnasta syntyneet ja nousseet erinomaisesti toimivat keinot? Tuttava kerran kysyi, miksette tutki huippuhyviä personal trainereita ja sitten sisällytä heidän käytäntöjään interventioihinne. Tällaisia periaatteita laadukas interventiotutkimus oikeastaan hyödyntääkin, eli opitaan myös käytännön menestyksistä.

Niin ihmisten osallistaminen ja kuuleminen tutkimuksen kehittämisvaiheessa että käytännön menestysten ottaminen tieteellisen tarkastelun kohteeksi usein luetaan “käänteiseksi translaatioksi” (Reverse Translation).

Laajasti ottaen kyse on siis sen perinteisemmän ideaalin vastakohdasta, että tieteellinen tutkimus kehittää idean joka viedään käytäntöön (kliinisessä lääketieteessä “From Bench to Bedside” vs “From Bedside to Bench”, esimerkiksi kun halutaan ymmärtää odottamattomia tuloksia saaneita tapauksia kenttäkokeissa, ja lähteä rakentamaan tästä uusia testattavia hypoteeseja).

Käänteisen translaation käsitteen alle voi lukea myös paljon muuta (ks. Health Psychology -lehden uuden Reverse Translation -sarjan tavoitteet täältä), mutta johtavana ideana on, että tutkijoiden pitäisi aktiivisesti hankkia tutkimustaan varten vaikutteita kentältä.

* * * * * * * * * * * * * *

Researchers can have a strong impact on evidence-based practices only if their research goals are guided by the real-world needs of patients, practitioners, and other stakeholders in the practice of evidence-based clinical health psychology.

Thus, health psychology researchers need input from practicing health psychologists, from their patients, and from others who are involved in multidisciplinary health care services.”
(Health Psychology -lehden Reverse Translation -sarja)

* * * * * * * * * * * * * *

Tämä kytkeytyy osaksi maailmanlaajuista kehitystä saada tiede lähemmäksi käytäntöä, (joka on saanut joskus myös ylilyöntejä).

Useissa tilanteissa nähdäkseni kaikki pääsääntöisesti hyötyvät, kun tiede ja käytäntö kietoutuvat toisiinsa syklisenä prosessina.

Argumenta-hankkeemme puitteissa järjestämme symposion tästä aiheesta erityisesti käyttäytymiseen vaikuttamisen interventioiden kontekstissa: “Reverse Translation: Practice-Based Evidence“, 21. helmikuuta 2020. Symposio on jo lähes täynnä, mutta se livestreamin kautta voi seurata tilaisuutta myös etänä.

Tervetuloa keskustelemaan näistä asioista yhdessä!